sidonnan harjoitusnäyttö ja graafisuus

Morsius II:n jälkeen meillä oli vuorossa graafisuus, formal-lineaariset työt. Itse tykkään paljon tuon tyylisuunnan töistä, minimalistisuus on kaunista. Mutta mitä kukkasidontaan tulee, niin kyllä tuossa on ihan hirveästi sääntöjä, ja on oikeen pilkunviilausta parhaimmillaan! :D Kun on 1,5 vuotta tehnyt pelkkää dekoratiivista, niin on hippasen vaikea mennä graafisen puolelle.

Olin viikon kaksi viimeistä päivää poissa, eli en päässyt tekemään formal-lineaarisia asetelmia, mutta kimppuja tuli tehtyä. Kurkuma-kimpusta tuli tehtyä Facebookissa empiirinen tutkimus, että kumpi kimpuista miellyttää enemmän: valkoisella flamingokukalla varustettu rauhallisemman oloinen kimppu, vai ilman flammaria, mutta kiemurtelevilla parsoilla tehty leikkisämmän oloinen kimppu. Äänet jakautui melko lailla kahtia, jotkut pitivät selkeämmästä ja rauhallisemmasta, jotkut vapaammasta. Kumpikaan niistä ei varsinaisesti ollut väärin, mutta flammarin kanssa olevan tein ensin, ja arvioinneissa keskusteltiin, että tarvitseeko se välttämättä sitä flammaria. No ei tarvitse :) Rytmillisesti kimput olisi toimineet paremmin ilman tuota kolmion mallista kurkumanlehteä, mutta oma silmä vaan kaipasi sitä.

Seuraava kimppu oli tehty ujuttamalla varret puukiilojen väliin. Muuten kimppu oli ihan onnistunut, mutta rytmi oli pielessä, sillä olin tehnyt puukalikoista eri pituisia, mikä teki siitä jo dekoratiivisen.

Sitten oli vielä yksi lyhyt kertausviikko ennen harjoitusnäyttöä. Kertasin harsopisaraa, tein surukimpun ja surulaitteen ekopohjaan.

Sitten siihen sidonnan harjoitusnäyttöön. Meillä oli valitettavasti tosi vähän aikaa suunnitella työmme, nimittäin suunnitteluvaihe osui äitienpäiväviikolle, jolloin päivät olivat erittäinkin työntäyteisiä, eikä sitä illalla meinanut millään jaksaa tehdä enää mitään. Piti itse valita tila kuvitteellisiin hääjuhliin ja suunnitella sinne tilakoriste. Sen lisäksi näyttöön piti suunnitella morsiamen koriste tai kimppu, sulhasen viehe, ekologinen surusidontatyö sekä ojennettava kimppu. Eli paljon erilaisia töitä! Muut suunnitelmat tulivat multa aika helposti, mutta tilakoriste tuotti päänvaivaa ja paljon. Valitsin tilan vasta keskiviikon aikana, ja kävin katsomassa sitä paikanpäällä, sillä en ollut aiemmin käynyt siellä, ja netistä löytyneistä kuvista ei oikein osannut sitä hahmottaa. No, tilassa vierailu sai pääni vielä enemmän pyörälle, eikä ideoita tullut millään. Olisin voinnut tehdä jonkun perus dekoratiivisen asetelman, mitä ollaan luokan kanssa ennenkin tehty. Se olisi ollut mulle ehkä helpointa, mutta halusin tehdä jotain erilaista, en vaan keksinyt mitä se voisi olla. Suljin pois kaikki isot kehikot ja risuhässäkät, sillä en tiedä ollenkaan minkä kokoista väkerrystä sitä pystyy itse tekemään siinä annetussa 4 tunnissa. Lopulta idea tuli töissä pomon avustuksella, mutta valitettavasti sitä ei tullut mietittyä ihan loppuun saakka, eikä se lopulta toiminut ollenkaan.

Harjoitusnäyttöviikko alkoi tukkukäynnillä, ja koska aikataulun vuoksi ei pystytty tilaamaan ennakkoon mitään, niin mentiin sillä materiaalilla mitä tukusta löytyi. Suurimman osan pystyi toki ennakkoon suunnittelemaan, mutta osittain suunnitelmat kukkavalintojen suhteen muuttuivat. Itsellä ei sentään mitään suurta muuttunut. Koululla kukat käsiteltiin, ja kahdelta alkoi sidontatyöt. Kyllä mulla aika lailla reilu kolme tuntia meni tuon tekemiseen, sillä kortteen punomiseen pelkästään meni yli 2 tuntia. Punoin sen kuten pajuaidat yleensä punotaan, mutta opettaja kertoi loppuviikosta, että sen olisi voinut myös lävistää, joka olisi nopeuttanut työtä.

No joo, siis ongelmiahan oli vaikka muille jakaa. Korteseinämä peitti kukkia liikaa, kukat olivat liian isoja työhön, niitä ei oltu kunnioitettu, ne näkyivät vaan yhdestä suunnasta, sammal oli epäsiisti... Alkuperäisessä suunnitelmassa näitä tuli kaksi vierekkäin toistensa peilikuvina, mutta koska en tiennyt kauanko kortteen punomiseen menee, niin tein varmuuden vuoksi vain yhden. Yksi oli liian halpa tehtävänantoon nähden, ja kahta ei olisi annetussa ajassa pystynyt tekemään mun menetelmälläni. Siinä vaiheessa kun aloin kukkia asettelemaan, tajusin että ei helvetti, eihän tästä mitään tuu, ja teki mieli jättää kesken koko työ. Harmitti ja itketti, ja sen varmaan kyllä kaikki huomasi. Taisi opettajienkin käydä sääliksi, kun sain luvan tehdä kirjalliseen osioon (jonka saa palauttaa jälkikäteen) täysin uuden suunnitelman :D Itkin taas matkalla kotiin ja mieli oli tosi maassa, eikä se oikeestaan helpottanut koko iltana. Oli melko ilmeistä, että se oli vähän kaikkien mielestä melkoinen rimanalitus multa, kun toinenkin opettaja sanoi loppuviikosta, että "piti pariin kertaan katsoa että onko toi oikeesti sun työ" -.- Douh! Mietin pari kertaa kehtaanko ees laittaa siitä kuvaa mihinkään, mutta olkoon se nyt vaikka opetuksena kaikille muille.

Joo, siis siellä oli oikeasti 7 green trick -neilikkaa... niistä näkyy kolme.

Seuraavana aamuna oli jo vähän parempi fiilis, sillä muut työt oli aika hyvin etukäteen suunniteltu. Päivä alkoi aikatyöllä, ojennettava kimppu piti sitoa tunnissa. Meidän kimput oli kuvitteellisesti trashionista Outi Pyylle. Olin suunnitellut ensin virkkaavani kimppuun videonauhasta muutaman ruusun, mutta kun kokeilin sitä yhtenä iltana, ensinnäkin menetin hermoni totaalisesti sen tahmean nauhan kanssa, ja lisäksi yhden ruusun virkkaamiseen meni puoli tuntia, tavallisellakin langalla jopa 20 minuuttia, joten ei puhettakaan kolmesta kappaleesta, ja yksikin olisi ajallisesti ehkä vähän liikaa. Kekkasin sitten tehdä kimppupohjan siitä videonauhasta, kieputtamalla sitä rautalankaan hämähäkinverkkomaiseksi pohjaksi. Okei, idea oikein hyvä, mutta lopputulos oli huono, sillä pohja ei näy mihinkään, jolloin se 10 minuutin pohjan tekeminen oli ihan turhaa työtä. Pohjan olisi siis pitänyt näkyä, tai se olisi pitänyt jättää kokonaan tekemättä. Tämän kimpun teen pyynnöstä uudelleen ensi viikolla. Värit, materiaalit ja muoto oli muuten hyvät. Erityiskiitosta sain kirjallisesta tiedonhankintatehtävästä.

Aikatyön jälkeen sai aloittaa seuraavaa työtä. Suurin osa teki seuraavaksi surulaitteen, mutta mä jatkoin morsiuskimpulla, sillä uskoin surulaitteen tulevan aika nopeasti ja helposti, eli sen voisi tehdä hieman väsyneenäkin. Morsius II -viikon jälkeen ajatukset näyttöön tulevasta työstä oli ihan erilaiset, mutta kun kertausviikon jälkeen ehdotettiin "harsokärsän" tekoa puolukasta, innostuin siitä uudelleen. Päätin kokeilla puolukan kestävyyttä ja käyttäytymistä nyt harkkarissa. Tämä punomalla tehty pisara on siitäkin kiva, että siinä tulee käytettyä niin montaa tekniikkaa yhdessä kimpussa: punontaa, katkaistuin varsin, sekä liimausta, ja tähän työhön vielä ketjutin kuismanmarjaa joukkoon.

Tein taas liian ison kimpun, ja sen tekemiseen alusta loppuun meni melkein neljä tuntia. Sen jälkeen tulikin kiire tehdä loput! Eli varsinaiseen näyttöön kimpun kokoa täytyy pienentää, ja lisäksi täytyy vielä kesän aikana kokeilla, paljonko aikaan vaikuttaa varpujen pilkkominen valmiiksi oikeaan pituuteen. Katkaistuin varsin tehty pyöreä kohta aiheuttaa edelleen hieman harmaita hiuksia, sillä siitä ei edelleenkään tullut tasaista, vaan kuoppainen -.- Eli siihen lisää tarkkuutta. Kukkavalinnat oli vähän huonot siinä mielessä, että mikään, paitsi dendrobium ei sieltä puolukan seasta erotu kuin tirkistelemällä. Yritin valita selkeästi vaaleammanvihreää matskua (kuismanmarja ja nappikrysanteemi sekä kirjava muratti), mutta lopputuloksessa ne ei kyllä erotu ollenkaan. Eli paras vaan jos ei käytä mitään vihreää :D Samaten tuo sinipiikkiputki ei oikein erotu, mutta halusin väkisin käyttää sitä kun tykkään siitä niin kovin :P Ja lisäksi sitä meni Outi Pyyn kimppuun, ja sitä jäi paljon yli. Mutta materiaalina tuo puolukanvarpu on tosi kiva, varsinkin verrattuna harsoon x) Sain myös keskustelujen myötä lisää idiksiä näytön kukkavalintaan.

Viehe piti tehdä morsiuskimppuun sopivaksi, ja vaikka melkein kaikki keräämäni puolukka meni morkkariin, niin säästin vartavasten viehettä varten pari puolukanvarpua, mutta huomasin viikon vikana päivänä vasta, että unohdin vieheestä koko puolukan! Siis tuonne ylös on jätetty jopa kolo sille! Tuollaisena se ei niin hyvin sovi morkkariin vaikka siinä samaa kukkaa onkin. Lisäksi morkkarin jälkeen tosiaan tuli hirveä kiire tehdä vielä viehe ja surulaite, joten tuosta vieheestä tuli siinä paniikissa vähän epäsiisti. Varsien koristelun olisi voinut tehdä samalla samettinauhalla kuin morkkarin kahvan.

Sitten viimeisenä oli se surulaite, ja sidonta-aikaa jäljellä enää puoli tuntia! Äääk, paniikki! Onneksi kuitenkin oon saanut tehdä surulaitteita töissä sen verran, että muoto on aika hyvin hallinnassa, eikä laitteen kanssa tullut itseasiassa ollenkaan mitään ylimääräistä säätämistä tai miettimistä. Lopulta aika oli jo loppu, kun peitin vielä sientä. Tein laitteen kuitenkin loppuun, mutta se meni 15 minuuttia yli sallitun ajan. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen itseeni, että sain sen tehtyä niin nopeasti, ja siitä tuli vieläpä nätti. Arviointikeskustelussa iski kuitenkin pieni masennus, sillä laitteesta petti tekniikka, ja yhdestä kulmasta irtosi kaikki kukat :( Joko olin kiireessä laittanut ne liian löysästi kiinni sieneen, tai sitten toisia varsia otti vastaan tms. Mutta lohdutti sentään, että opettajien mielestä se oli kaunis ja oikein hyvän muotoinen. Hieman liikaa siinä on tuota valkoista neilikkaa, värin hallitsevuus on epäselvä.

Parannettavaa on siis vielä kaikissa töissä, mutta opettajien mielestä mun kokonaisuudessa erityisen hyvää oli muodon hallinta, materiaalien käyttö, rohkeus tehdä erilaisia ja erityyppisiä töitä, sekä kirjalliset työt.

Maanantaina ja tiistaina siis ainoastaan sidottiin, keskiviikkona pidettiin arviointikeskustelut, ja sillä aikaa muut sai kerrata. Torstaina käytiin kaikki työt yhdessä läpi, sekä miten meni noin yleisesti. Itsellä ehkä tärkein oppi oli jälleen kerran se, ettei yritä kikkailla mitään liian vaikeaa, vaan tekee sellaista, minkä itse osaa parhaiten. Kokeilin esimerkiksi vielä keskiviikkona perus katkaistuin varsin tiivistä, pyöreää kimppua, ja totesin että sellaista olisi ainakin turha tehdä näytössä. Jostain syystä en vaan handlaa sitä, ainakaan yhtä nopeasti kuin toiset luokkakaverini. En myöskään tunnu saavan siitä sopivan kokoista, se jää joko liian pieneksi, tai sitten siitä tulee liian iso. Toi punonta on enemmän mun hommaa :) Ennakkoharjoituksia tuskin ihan hirveesti pystyy tekemään esim. tilakoristeen suhteen, kun ei ole varaa ostaa kukkaa harjoituksia varten, mutta ainakin kaiken pystyy paperilla suunnittelemaan tarkkaan. Piirtää vaan paljon luonnoksia ja ottaa ne näyttöön mukaan. Harjoittelu ja ennakkosuunnittelu on tässäkin tärkeää, täytyy pitää mielessä kuinka paljon se helpotti VISIn näytössäkin.

Sit vaan kohti uutta viikkoa!